torstaina, lokakuuta 23, 2008

Usva

Ollako vai eikö olla... siis tiineenä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tuota voi edes epäillä. Joko neito on nyt valeraskaana tai oikeasti tiineenä, mutta mitään pinkkeinä helottavia nisiä on turha etsiä. Jokaisella aiemmalla astutuskerralla Usva on ollut ennen oikean kollin luo pääsyä kastraattikaverinsa kanssa, joka ehkä sitten onnistui aina sohaisemaan välistä ja toimimaan tehokkaana "ehkäisypillerinä". Jokaisen aiemman astutuskerran jälkeen olen syynännyt tytön nisien seutua, mutta aina ne ovat olleet samanlaiset; pienen pienet ja valkoiset.


Make oli vihdoin se Usvan nuoruuden Tosi Rakkaus, jota ikäneito oli odottanut kaksi pitkää vuotta... Onnistuin tosin tuhoamaan pariskunnan varsinaiset hääkuvat, joissa rakastavaiset pesivät toisiaan kilpaa ja nukkuivat kaulakkain :P

Näissä kuvissa näkyy puolestaan se avioliiton arki... ;)

Kolmen viikon jälkeen astutuksesta Usvan nisissä oli selvä, mutta pieni muutos. Lievää punerrusta ja sievä pyöristyminen, mutta TODELLA lievä verrattuna vaikkapa Fujin selvääkin selvempään raskautumiseen. Myös ruokahalu moninkertaistui ja neidolle upposi yht'äkkiä lähes kaikki mitä eteen kannettiin ja sitä tosiaan sai kantaa ihan urakalla..


Nyt pariskunta leikkii keskenään, pesee toisiaan, nukkuvat samassa pesässä ja hetkellisen "kriisin" (kun hommat oli hoidettu ja Make halusi siitä edestä painia eikä Usva tykännyt ajatuksesta..) jälkeen ovat taas niin "samiksia".


Usva tietää olevansa rouva talossa (tai siis pesässä)

Usvan kyljet ovat aivan lievästi kummullaan, mutta en siis vielä uskalla toivoa oikeaa tiineyttä. Ultraus toisi varmuuden, mutta koska asia kuitenkin ajallaan selviää, niin en viitsi kiusata tyttöä, joka ei pidä yhtään selälleen kääntämisestä. Työn ja tuskan -tai pikemminkin oveluuden- takana on, että saan niitä nisiä tutkailtua ihan kotioloissakin. Masun rapsuttelusta rouvanen tykkää, mutta vain seisoviltaan.


Jäädään siis vielä odottelemaan... Jos Usva ei ole tiine, niin sitten se ei ole.

Makelle muuten syntyi lapsenlapsia, kolme suloista tyttöä Windstar-kissalaan, isänä komea Kuuran Kipinä.
Maken omia lapsia on myös syntynyt Orifamelaan, mutta Senja kertonee niistä lisää myöhemmin :)

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Bolosta tuli isi!

Bolon (meidän Hikun punanaamio siamilainen poika) ensimmäiset lapset syntyivät 1.10.2008 Santuzzan-kissalaan kauniin SYS-naaraan Laran kanssa. Tuloksena oli sisko ja veli, eli kaksi pentua, joiden rotuja ja värejä jännityksellä odotellaan.

Bolo Jämsän näyttelyssä kesällä
(salamavalo sulkee silmät)
Lara mammavoimistelee ennen synnytystä
Bolon poika melkein 2-viikkoisena
(kenties suklaanaamio, SIA tai SYS)

Äiti vahtii tarkkana taustalla
Bolon omistaa Johanna Niskanen. Toinenkin morsian on mitä ilmeisimmin tiineenä ja sieltä odotetaan syntyväksi siamilaisia.

Laran ja pennun kuvat Vuokko Rosberg

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Isikissa

Senjan sanoin komean isiuran tehnyt Markku pääsi karvanopistaan eroon viime perjantaina 10.10. klo 10. Poikaparka luuli, että lähdetään tyttöjä tapaamaan tai vähintään näytelmiin morsiamia kosiskelemaan, kun matka päätyikin kunnaneläinlääkärin (tai hänen sijaisensa) leikkuupöydälle. Toimitus oli nopea ja helppo ja Maakulainen koisi kevyestä rauhoituksesta huolimatta makeat neljä tuntia lattialämmityksen päällä.

Vielä ei eroa entiseen kollittelukäytökseen (hyvin lievään sellaiseen) huomaa, eikä muutakaan ulkoista eroa juuri näe...
"Mitä hääh! Mitä te puhutte!?"
Lapsia siunaantui herralle tähän mennessä kolmen naaraan kanssa viisi pentuetta ja jotain on vielä tulossa... Ensirakkaus oli oma Fuji (Firousi Firstlove SIA d), jonka kanssa ensimmäiset lapsetkin saatiin alulle. Toiset lapset heti perään tulivat Valmai-vaimon (Thurah Valmai Vanessa OSH os 22, omistaja Senja Helle) kanssa ja kolmas kaunis katras Kuuran Taimin (OSH c, omistaja ja kasvattaja Sari Palmgren ja Jukka Peltola) kanssa.

Koska Fujin ensimmäisessä tyttöpainotteisessa erässä ainoa poika menehtyi synnytyksessä, niin erinäisten muidenkin seikkojen vuoksi pariskunta sai laittaa alulle vielä toisen pesueen, jossa tulikin sitten poikia oikein urakalla. Make sai tavata myös Valmai-vaimon uudelleen noin kolme viikkoa myöhemmin. Suureksi pettymykseksi Kuuran Hehku ja Make eivät saaneet yrityksistä huolimatta jälkeläisiä.

Maken lapset ovat siis:
Draba Incana, SIA h 21, naaras
Drimia Maritima, SIA f 21, naaras
Daphne Mezereum, OSH f 24, naaras

AatelisHerra, OSH b, uros
AurinkoKuningas, OSH b 22, uros
AurinkoTuuli, OSH bs 22, naaras
AinaAkvarelli, OSH c 24, naaras

Loimu, OSH c 22, uros
Tuikku, OSH c 24, naaras
Soihtu, OSH c 24, naaras
Liekki, OSH b, uros
Kipinä, SIA b 21, uros
Loiste, OSH c 22, naaras

Endiivi, SIA d 21, uros
Esparsetti, OSH d 24, uros
Efedra, SIA d 21, uros
Esikko, OSH f, naaras
Etruskisahrami, OSH d 24, uros

Castalla Czar, OSH b, uros
Chakra de Thurah', OSH b, naaras
Cadhla Ceri, OSH b 22, naaras
Chetano Cahya, OSH b 22, uros
Chandra Cadenza, OSH b 22, uros
Cresentia Chava, OSH c 22, naaras
Casanova de Thurah', OSH bs 24, uros

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä siihen miten hienoa ja tasaista jälkeä Markku sai aikaiseksi kolmen täysin erilinjaisen naaraan kanssa. Kaksi kaunista (todella!) Orifame-ipanaa muuttivat Tanskaan sukua jatkamaan ja Suomessa leikkaamattomana on kolme kollijälkeläistä, jokaiselta naaraalta yksi, erittäin pienimuotoisessa siitoskäytössä (ei vielä jälkeläisiä, yhdelle pian tulossa) ja naarasjälkeläisiä taitaa olla kuusi, joista yksi on jo itse saanut pennut eli Markku on myös pappa.
Suuret kiitokset kuuluvat Oltremare-kissalaan Italiaan! Nettiostos oli erittäin onnistunut!

Jännityksellä odotan sitä, että pääsen totuttamaan herran uudelleen kotilaumaansa kunhan hajut ja kollimuistot haihtuvat. Tällä hetkellä ukkeli asustaa makuuhuoneessamme viimeisen morsiamensa kanssa...

Kiden kuvakuulumisia

Kide toipui Arnican voimin leikkauksesta erinomaisesti ja seuraavana päivänä jo leikki kuin mitään ei olisi tapahtunut :)

13.9. heti leikkauksen jälkeen

Tötterö ei ollut kiva ja tarralappu ei pysynyt masussa, niin tyttö sai seuraavana päivänä kääryleen ympärilleen.

24.9. ihmettelemässä naapurin ikkunanpesua...
...ja suloista köllimistä kainalossa


11.10. pullan nuuskuttelua, mieli taitaisi tehdä :P

Utu ja Kide nauttivat hemmottelusta herkuilla (toivotaan etteivät tytöt tule emoonsa vatsan ympäryksessä..) ja lokoisista kastraatin päivistä. Ulkoilemaan Kide (Utu ei tykkää valjastelusta) varmasti pääsee seuraavan kerran keväämmällä, nyt ilmat ovat jo vähän turhan viileitä.

Kuvat Niko Hallikainen